Kuvia Esjasta v-lopun kisoissa

Muutamalta seurana jäseneltä bongasin kuvia Esjasta aksaamassa viikonlopun kisoista. Jee!!! Ihana aina nähdä/saada kuvia. Harmi, ettei Brennasta ole. :< Siitä viimeiset (kiva)kuvat on vuodelta 2009, meidät tokat kista – ja nekin epäviralliset siis – tai jotain. :O Nyyh..

Eilen piti käydä Efun kanssa kisaamassa epävirallisessa tokossa. Meikä on kuitenkin koko viikon ja eilen sitten vahvemmin ollu huonossa kunnossa (kuume, flunssa). Jäi sitten välistä. Hitto kun harmittaa! Joskus kesäkuun kolmannella viikolla muuten meillon vasta seuraavat viralliset.

Kuvat saa klikattua isommiksi.
Kolme ensimmäistä kuvaa © Lotta Karlström, kennel Fieryfeet’s.
Kolme viimeistä kuvaa © Anki Molander, kennel/design InWhite.

Tää vika on ihana kun Esja kattoo ylös ja silleen. :3 Tuomarikin naureskelee ja kaikkea.

Agility Pietarsaari 19.5.2012

No niin, tulipahan startattua sit tälle vuodelle agilityn parissa. Molemmille koirille lähdettiin hakemaan nousunollia, kun kummallakin niihin oli erittäin hyvät mahikset. Tätä kirjoittaessa mun pitäis itse asiassa olla jo nukkumassa että jaksan huomenna aikaisin töihin, mutta en enää viitsinyt huomiselle tätä jättää joten otetaas lauantaista vain tiivistelmä. :)

Tuomarina Rauno Virta. Ihan mukavan olonen heppu. Joku tuumasi että radat ehkä hiukan vaikeita. No, en tiedä. Hylkyjä tuli ykkösissä ja kakkosissa jokusesti, ja sanotaanko että ykkösissä on tullut helpompiakin kisattua. Ei ne sinänsä vaikeita, mutta olisko ollu pari kinkkisempää kohtaa per rata. Eli ei vaikeita ratoja mutta on nähty helmpompiakin. (Huh kun oli vaikea saada tuo sanotuksi ja selitettyä samaa asiaa taas turhaan moneen suuntaan..)

 

Esja ei ollut parhaimmassa vireessä. Vauhtia oli muttei niin että olisin ollut tyytyväinen. En tiedä missä sen suurin virta oli, mutta huomasin sen heti kun otin koiran autosta. En saanut sitä esiin. Mutta molemmilla tarjolla olevilla radoilla meni muuten puhtaasti, mutta … muuri. Jeh, muuri. Se oli molemmilla radoilla kinkkisesti kehän raunalla ‘viimeisenä’ esteenä. Eli hypättiin muuri ja sitten u-käännös jotta matka pystyi jatkua. Ja molemmilla kerroilla katsoi että nyt se Esja hyppää, hidastin ja valmistauduin lähtemään juoksuun toiseen suuntaan. Mutta Esja tarvitsee mun tukea ja työntövauhtiaa melko pitkälle. Se reagoi mun hidastuksiin/pysähdyksiin sekunnissa ja stoppasi muurin eteen. Eli molemmilta radoilta kielto sen takia.

Uskomatonta että onnistuin tehdä saman virheen kahdesti!!! Kun tuolle koiralle ei ole temppu tai mikään läpäistä ykkösluokkaa, niin tämmöista sitten tulee.. Ja tokalla radalla vielä ajattelin, että nyt pitää muistaa johtaa koira ihan muurille asti ja antaa sille vauhtia.

 

Brennan kanssa vedettiin ekalta radalta hylky. Funtsin kummalta puolelta puomia ohjaan sen hieman sivummalla olevaan putkeen. Tuntui helpommalta valita vasen puoli, mutta kun olikin koira mukana, tajusin että hitto tää ei tuu onnistumaan. Eikä tullut.. Koira meni väärästä päästä putkea sisään koska mun oli “mahdoton” mun sijainnista saada sitä oikealle reitille. No eniveis, radalla tuli mokattua lahdesti muutenkin siten, että hylyt olis tullut. Tavallaan siis kolmen hylyn rata. Tästä radasta on videokin, mutta suoritus ei ollut hääppöinen joten en varmaan julkaisekkaan..

Ton radan jälkeen tuli ajatelleeksi, että seuraava rata voi olla se meidän. Ja olis hienoa jos nyt onnistuis, koska saatais kakkosluokasta kiva tulosrivi. Ja miten kävi? Alotettiin rata kivasti, muutamaa kohtaa alussa pelkäsin mutta kun ne sujui ja ohjasin koiran puomilta las lopuille esteille, joukko hyppyjä, alkoi tuntua että tässä se on! Puomin jälkeen hyppy, okseri, hyppy ja edelleen kaksi vai kolme hyppyä ja maali. Ja puhdas rata! Voi jumpe että jännitin puomin jälkeen, että nyt pitää ohjata koira kunnolla.

Eli jos tarkastellaan meidän kakkosluokan tuloslistaa siten, että otetaan mukaan ensimmäinen rata joka kisattiin kakkosiin nousun jälkeen, eli epävirallinen piirimestaruusluokka, niin saldo on kolmesta kisasta ja/eli kuudesta startista ollut hyl, luva, hyl ,luva, hyl, luva + sert. Eli joka kerta eka rata on “lämmitelty” hylyn verran ja sen jälkeen napattu puhtaalla radalla nollavoitto! Ei huono ollenkaan mun mielestä. Vähän piti vielä jännittää, jos joku muu saa nopeamman nollan. Mutta ei, oltiin ainoa nollan saanut medikoirakko. Ah autuutta!

Eli tulokset koottuna:

Esja medi 1, rata A -> 5, aika -4.87s, sijoitus 1/6
Esja medi 1, rata B -> 5, aika -3.64s, sijoitus 1/6
Brenna medi 2, rata A -> hyl
Brenna medi 2, rata B -> 0, aika -6.89s, agiSERT, sijoitus 1/13

 

Brenna siis nousi kolmosiin. Nyt ollaanki sit eri sarjassa ku aikasemmin.. Ykkösissä kun voi olla kuka vaan. Kakkosiin pääsee kunhan ykkösissä edes sattuu saamaan puhtaan radon kolmesti. Mutta kakkosissa pitää jo tulla tulosta ja sijoittumista jotta pääsee kolmosiin. Eli kolmosissa ei mitään hiekkalaatikkokekkeröitsijöitä ole. Hui kamala! Katsoo nyt tuleeko tästä hommasta mitään, vaikka aika paljon mä nojaan ihunaiseen ja helppoon Brennaan ja sen hyviin suorituksiin. :3

 

Multa loppuu tila pokaaleille ja ruusukkeille..

 

Kaappaus videosta.

Pitäisi kesäkuulle katsella seuraavaksi kisoja.

Riki-Raikou

Jos ensimmäinen koirani, Riki, eläisi vielä tänä päivänä, olisi se tällä viikolla täyttänyt 8-vuotta. Onhan se yli kuusi vuotta sen poisnukkumusestakin jo… Mutta tottuuko ikävään ikinä? Ehkä joskus. Mutta anteeksipyytämiset siitä, mitä tuli tehtyä ja kuinka toivoisi voivansa nykytiedolla muokata kaiken paremmaksi, eivät koskaan lopu.

Pitäisi kirjoittaa RikiRohkeasta tuonne brennanollaseiskan sivuillekkin kun kerkeäisi. Parhaillaan vain yritän vääntää Brennasta stooria ja esittelyä.

Kuvassa Riki on todennäköisesti noin 1v ja ~3kk.

Tusinaplus – mäykkyjä

Ollut jotenkin extrakiirettä (extratouhuja) paljon nyt. Tänäänkin tuntu että olis saanu olla nokka pitkänä toisessa paikassa kun yhdestä pääsee. Sisko tartti kuitenkin koneelta muutaman kuvan jotka mun piti sille ettiä ja lähettää. Tässä kuvia selatessa eri kansioista ja tallennus-CD’istä, jäi yksi ulkotyö tekemättä. En sitä enää mene tekemään, kun hipsitään kohta koirien kanssa treenaamaan. Vähän sekalaisesti kaikkea, mutta ajattelin pitkästä aikaa huvikseen amatöörijälkeä tehdä ja jotain tokoilua. Kentällä alkaa kuudelta paikallisen seurakoirajaoksen kotitottistreenit, ja ajattelin mennä sinne kun häiriötä on tarjolla, ja alkaa työstämään Brennalle pk-puolen pitkää paikallamakuuta häiriön alla. ;) Brrnnalla on sit 19:30 – 21:00 agiharkat.

Mutta siiiis! Oli mulla viimeviikolla muutakin tuumailtavaa, mutta ne nyt on menneet kun en kerinnyt tänne päivitellä.. Pah… Mutta otetaas lyhyesti mun vähän erilainen launatai 12. päivä tuosta.

Kävin hoitelemassa Keski-Maan -kennelin mäyräkoirajengiä, kun omistajat kävivät häissä kauempana. Omistajien tytär ja minä oltiin (pikku)lapsina kavereita. Kai se varsinainen kaveruus loppui kun lähdettiin eri kouluihin molemmat eri puolille kaupunkia. Sitä kautta tullut sakki tutuksi.

Vähän ensin funtsitutti, miten pärjäisin yli tusinapäisen lauman kanssa. Leppoisia otuksia nuo kuitenkin olivat. :) Meikän hommaan oli noiden päästäminen kahdesti pihaan hätänsä hoitamaan sekä kerran lupasin lenkittää ne koirat, joilla ei ollut mahdollisuutta kulkea majapaikastaan suoraan ulos aitaukseen kuten viidellä koiralla oli. Niin ja vedet vaihdoin niille joiden kipot oli kerinneet likaantua.

Klo 12 kävin ekan kerran. Olin ajatellut lenkittää vasta iltapäivällä, mutta ilma oli melko kovaa tuulta lukuun ottamatta tosi kiva ja ne oli lupailleet lauantaille kovaa vesisadetta + myrskyä, joten ajattelin että parempi hoitaa lenkitys nyt kun ainakin on kiva ilma. No, ei se sadetta tullut muutenkaan lopulta.

Kävin neljässä erässä lenkittämässä. Hiukan skatsomista siis oli, kun osa koirista oli jaettu kolmeen eri huoneeseen siten, että erikseen oli mm. juoksuiset nartut ja pari urosta. Yhdessä huoneessa oli isompi lauma narttuja, ja nämä lenkitin kahdessa erässä. Ei mitään isoa lenkkiä tehty, mutta nopeasti äsken Eniron Karttapalvelusta tsekkasin välimatkatietoja, ja päälle kilometri kuitenkin että saivat hieman koirat jalkoja liikuttaa.

Iltapäivällä neljän aikoihin kävin päästämässä koirat erissä pihaan hieman juoksemaan ja pissalle. Kahdeksan aikaan kävin heittämässä ruoan ja päästämässä pihalle ryhmät erikseen.

En ole erityisesti mäyräkoiraihminen. Ei niissä mitään vikaa ole, ei vain olisi mun rotu. Maskuliinisia, komeita ja kivoja uroksia tuolla kuitenkin kattellessa tulin taas kerran mietinneeksi (olen tätä aiemminki joskus miettinyt), että no joo, jos ilmatteeksi saisin niin voisin ottaa laikullisen (kuin merle), brindlen tai niin sanotun suklaan merkein -värisen mäyriksen jos joku käteen tyrkkäisi. :D

 

Alla muutama kännylaatukuva mäykkyjengistä. :) Seuraava päivitys toivottavasti ennen viikonloppua, mutta viimeistään lauantaina (tai sunnuntaina) kisakuulumisten muodossa. Haettais nousunollia molemmille koirille agilityn kotikisoista ja startattais sekin laji tältä vuodelta.

 

Kovasti rapsutuksista pitävää ja tunkeilevaa sakkia!!

 

Tiedättekö, mitä meikä vaan funtsi? Miten nuo koirat erottaa toisistaan!! Mun mielestä ne oli niin samannäkösiä! :DD
(Totta kai kun koirien kanssa asuu ja ne on omia, ne erottaa, mutta youknow.)

Toko Kokkola 5.5.

Käytiin, nähtiin, koettiin. Stna. Ja mikä ilma.

 
Tän piti olla upea aloitus. Koira tehnyt treeneissä upeaa jälkeä ja ykköstuloksen piti olla varma. Olin jopa toivonut niin kivoja pisteitä kuin +190p! Paluu tähtösistä maankamaralle oli kylmän sateen ja tuulen saattama. Kirjaimellisesti.

Säätiedotus pari päivää aikaisemmin oli harmistuttava. Lupasivat vettä. Ja paikkansa piti. Myös Pietarsaaressa oli aamusta alkaen koiranilma. Kisapaikka oli Kokkolan Postin terminaalin pihassa asvalttialue. Tuttu paikka mulle. Ja sää oli tosiaan hirveä. Vettä tuli kaatamalla, ja se oli kylmää. Välillä oikein pudisutti kun naamaan osui jokunen jäätävämpi tippa lujaa. Muutamaan otteeseen tuntui kuin olisin saanut oikein jääkiteen naamaan. Tuuli lujaa. Niin lujaa, että kun istuttiin sadetta pakosalla autossa ja odotettiin kisojen alkua, törisi välillä koko auto tuulen voimasta.

Minä ja muutama muu alokasluokan koirakoista otti sen pahimman ilman vastaan. Sen jälkeen vähä vähältä tuntui että ilma parani osittain. Ainakin sade lakkasi. Meikällä treeniliivi oli ihan märkä ja vain tiputti vettä. Sateenvarjo oli mukana, mutta heti kun sen avasi puhalsi tuuli sen nurinkurin.

Me ei oo kuin kerran treenattu kurjalla ilmalla. Meikä on mukavuudenhaluinen ihminen enkä viitsi raihautua millä tahansa säällä ulos/kentälle. Esja ei ole mikään sadepelkuri, mutta sään vaikutus siihen oli erittäin selvä. No kuten yksi mies kehän laidalla tuumasi, kyllä hän ymmärsi niitä alokasluokan koiria jotka veivät oikein halunneet istua tai mennä maahan. Hän vertasi, että kyllä jos hänellä olisi jalassaan vain uikkarit ja joku käskisi istua sinne kylmään asvalttiin, hän katsoisi kahdesti ja pitäisi heppua hulluna.

Mäkin siellä yhdessä välissä palkintojenjakoa odotellessa seisoin pitkän aikaa täristen kädet treeniliivin taskuissa. En muista venyttelinkö vai miksi sitten ojensinkaan kädet, kun säikähdin yllättävää pistävää kipua ympäri käsiä. Sitten funtsinkin, että olivatkohan kylmettyneet lihakset vain. Hrr…

Täällä siis ohjaajan päässä (toki) pääasiallinen vika. Kun ei olla kurjalla säällä treenattu. Mutta eipä tulla sitä tekemäänkään ainakaan isommissa määrin. Eihän se kivaa ole rahaa heittää näin hukkaan, mutta toko on mulle sen verran pieni sivulaji, että jos nyt käy kisoissa näin, se vaan pitii vattuuntuneena ottaa vastaan.

Paikalla olevilta saksanpaimenkoirilta odottelin hyviä suorituksia. Mietin, että (käyttölinjaisina) ovat varmasti tottuneet omistajiensa kanssa treenaamaan säässä kuin säässä ja paikassa kuin paikassa. No, palkintosijat menikin kaikille kolmelle paikalla olleelle sakumaanikolle.

Tuomarina oli Allan Aula. Olin kuullut että heppu on löysä pisteissä ja ylipäätään mukava. Molemmat pitävät paikkansa. Itse asiassa, pisteidenjaossa oli mun mielestä liiankin antelias monesti. Varsinkin kaksoiskäskytyksestä olisin toivonut pisteiden katoa edes hiukan, mutta tuntui ettei näitä tullut.

 

Mutta sitä meidän suoritusta vihdoin kommentteineen:

1. Luoksepäästävyys: 10
Muistin aamulla, että niin joo, ups, tätä ei olekkaan treenattu kuin joskus, öö, viimesyksynä? No, menee miten menee. Esja nousi ylös ja hieman varovasti nuuhkaisi tuomarin ojennettua kättä ja sitten rohkaistui hieman. Tuomari tuumasi, että nousi ylös mutta oli hallittu eikä lähtenyt sivulta juurikaan.
Olisin odottanut about pisteen verran pudotusta.

2. Paikalla makaaminen: 0
Maa oli kylmä ja märkä ja hyi. Koira meni maahan, mutta samalla kun jotkut(/joku) tappeli koiransa kanssa ja kaksoiskäskytti useamman kerran, kerkesi nousta istumaan. Käskin uudelleen maahan. Jätettiin korat. Esja noin minuutin kohdalla nousi. En muista oliko istumaan vai suoraan neljälle koivelle. Kuitenkin, yläällä oli hetken, sitten otti jokusia askeleita mua kohti. Sitten peruutti. Kerkesi jo hieman mennä viereistä bokseria kohti. Siinä vaiheessa en voinut mitään vaan huusin sen nimen. En halunnut yhteenotto tai bokserin pahempaa häirintää. Esja palasikin aika tarkkaan omalle paikalleen seisomaan. Kysyin tuomarilta, menenkö sen luo / haenko pois, mutta sanoi että ei ja olipa aikakin siinä melko lailla täysi. Mutta siis neljälle jalalle nousu on automaattisesti nolla.

Kylmä asvaltti kaatosateessa ei koiraa houkutellut. Kun se nousi seisomaan ja näki sen punnitsevan tilannetta, ilmensi se päällään ja varsinkin korvillaan selkeästi kuinka se tavallaan tuntui pyytävän anteeksi ylösnousuaan, mutta kuinka paljon se myös säätä ja muuta inhosi. Teki mieli nauraa raukan olemukselle/ilmeelle, mutta enhän sitä voinut tehdä. Hymyillä oli silti siellä paikalla jököttäessäni pakko.

3. Seuraaminen kytkettynä: 9
Taas se kiva kylmä maa – Esja ei istunut kun liike pyshtyi.

4. Seuraaminen taluttimetta: 8,5
Katso kohdan 3. kommentit tähänkin.. Se, miksi tästä lähti puoli pistettä enemmän, ei ole mun tiedossa.. o_O

5. Maahanmano seuraamisen yhteydessä: 0
Noku ei sinne maahan oo edelleenkään kiva mennä makuulle. Jäi seisomaan (tuomari tosin kehui pysähdystä).

6. Luoksetulo: 10
Voi jumaliste jännitin, että istuuko. Ja tuleeko vauhdilla luokse vai löntysteleekö “alistuneena” tympääntyneenä ilmasta. Mutta ei valittamista.

7. Seisominen seuraamisen yhteydessä: 10
No kyllähän sitä seisomaan voi jäädä.

8. Estehyppy: 9
Kun sanoin “valmis”, koira nousi seisomaan. Onneksi ei muuten ennakoinut ja lähtenyt hyppyyn. Muuten ok.

9. Kokonaisvaikutelma: 9
“Tekee kivalla innolla, mutta sääolosuhteet näkyivät koirassa selvästi.” Jeps, huomasin. :S

Lopputulos? Naurettavat 139p. ja ALO3. Tshiih… Se siitä meidän upeasta tokouran alusta. Koira sai totta kai silti kiitoksensa. Ei olla tällaisissa oloissa treenattu enkä kyllä minäkään tuollaiseen asvallttin mahaani tai pehvaani olisi painanut. Eikä ollut Esja tosiaan ainut säästä “iloinen”.

 

En ole varma onko ensviikolla seuraava koe. Ei ole kuulunut mitään (peruin juoksujen vuoksi viimekuulta yhden kokeen ja anoin mielummin siirtoa 13.5. kokeeseen kuin rahojen palautusta). Nyt vain alkuviikosta kivaa treeniä koiralle ja herätellä sitä tämänpäiväisen “trauman” jälkeen. Toivottavasti raukka ei vilustu..

Toisinaan on näin, joskus toisin päin

“Tulee myös muistaa koirien erilaisuus. Kaikilta koirilta ei voi vaatia samaa sadan pisteen täydellistä suoritusta. Toisen koiran suoritustaso voi olla 70 pistettä, ja se on sen maksimisuoritus. Tämä meidän koiranomistajien tulisi tajuta ja hyväksyä.”

On se Kuosmasen Vesa saaterin fiksu ihminen, kun lukee muitakin tuumailuja! Tuossa yllä oli yksi hänen tuumauksensa pk-puolesta/-kilpailusta, mutta sitä voi soveltaa mihin tahansa lajiin. Ja se sai miettimään, mitä kaikkia vaatimuksia monet meistä nelijalkaisille ystäville asetammekaan. Kaikilta koirilta ei voi vaatia samaa! Kaikista ei vain tule pikajuoksijoita ja maailmanmestareita vaikka muut niin haluaisivat.

Pelkästään yksilöinä koirat ovat niin erilaista tasoa. Ei välttämättä tarvitse ottaa kuin samasta pentueesta kaksi koiraa ja huomata niiden erot monilla eri tasoilla.

Moni koira yrittää omistajansa kanssa parhaansa, toiset koirat tarvitsevat ulkopuolisen käden ja ohjauksen päästäkseen nappisuorituksiin. Ja toisista ei vain oikeasti ole syystä tai toisesta harrastamaan tulostavoitteellisesti, ehkä hermot ei vain kestä tai terveydessä saattaa tulla ongelmia. Sama meillä ihmisillä.

Joskus olisi ihmisten hyvä katsoa koiraansa ja miettiä, mitä se haluaa. Mikä on sille parasta. Ei mitä me haluamme.

Kyllä me tulos saadaan

Viimeviikon perjantaina käytiin vikaa kertaa tosiaan tuolla talvihallissa treenaamassa itsenäisesti, ennen kuin vuokra päättyi kuukausien vaihteeseen.

Esjan kanssa tuon keinun lisäksi otin tokoa. Tein vähän, ja voi että se menee kivasti! Seuraaminen voisi ehkä olla tiiviimpää, mutta ei se meillä alokasluokassa koiu pisteidensyöjäksi juuri ollenkaan jos ollenkaan. Eihän se kaukana seuraa, en sitä sano, mutta kuitenkin, öö …, no kymmenen sentin väliä? Brennan kanssa oo tottunut että välillä tunnen kunka sen kääntynyt pää kolahtaa mulla jalkaan, se on välillä niin lähellä.

Mutta sis treenit meni hyvin. Hyppyä en voinut ottaa kun tokoeste oli viety hallilta jo poies. Soittelin Hannalle että missä mahtaa olla, olenko vain tosi sokea kun en hallista löydä. No, ei hänelläkään ollut tietoa. Mutta treenikentällä oli vanhempi este lukkojen takana, sitä voisi käyttää. Hanna heitti mulle avaimen varastolatoon ja tänään käytiin sitten sitä ottamassa.

Este on mennyt meillä vaihdellen: joko erinomaisesti tai sit kiikun kaakun. Erinomaisesti ei kaipaa selittelyjä. Esja seisoo tattina kun siirryn sen viereen sun muuta. Mutta kiikun kaakun.. Esja on satunnaisesti ainakin aikaisemmin hypännyt yli mutta sen jälkeen kaartanut laajasti oikealle, niin että ei olekkaan kunnolla jäänyt esteen taakse vaan olen saanut jännittää että ei kai vain tule hiukan esteen ohi ja pysähdy vasta sitten.

Mutta voi että, tuo hyppy otettiin tänään kahdesti – ja täydellisesti! Esja kääntyi hypyn jälkeen sutjakkaasti ja muisti tasan mitä hypyn jälkeen tulee tehdä. Huomasi, kun se hypyssä hieman kaartoi itseänsä jotta pääsisi seisomaan sinne taakse sopivasti.

Molempien kertojen jälkeen se sai himoitsemansa isot lihapullanpalat. Ja toki rapsutuksia ja innokkaita huudahduksia omistajalta. ;)

Perhana, kyllä me tulos saadaan lauantaina Kokkolan kisoista! Ja vielä todella hyvä sellainen jos koira toimii yhtä mainiosti kuin treeneissä.

 

Pst. Jee, Hanna tulee holskunsa kanssa samaan kokeeseen! Pidän peukkuja että se on aikaisin paikalla, jolloin tungen sille mun pokkarin jolla se saa sit ottaa videokuvaa meidän suorituksesta.